Loistehon kompensointi on meidän erikoisalaamme, mutta varsin usein törmäämme ongelmaan: moni ei tiedä mitä loisteho oikeastaan on. Kuten kaikessa teknisessä, nippelitietoon voi hukkua. Tässä kuitenkin mahdollisimman lyhyt ja tiivis selitys loistehosta.
Voit halutessasi myös katsoa alla olevan videon, jossa asia on selitetty animaation tukemana. Siinä mukana asiaa myös loistehon kompensoinnista.
Mitä on loisteho
Loisteho avautuu helpoimmin sähkömoottorin avulla. Sähkömoottorin varsinaisen työn tekee pätöteho. Pätötehon lisäksi ihan jokainen sähkömoottori tarvitsee toimiakseen magneettikentän. Magneettikenttää varten tarvitaan taas loistehoa.
Loisteho värähtelee edestakaisin sähkölaitteen ja siirtoverkon välillä. Vaikka loisteho ei tee varsinaista työtä, niin loistehon tuottama hyöty ei ole mitätön: ilman sitä laitteet eivät toimi.
Sähkölaite, jota ei voi käyttää, ei tietenkään ole vaihtoehto. Jostakin loisteho täytyy siis ottaa. Käyttäjän näkökulmasta se on helpointa imaista suoraan sähköverkosta. Se ei vaadi mitään lisätoimenpiteitä, maksaa vain ylimääräistä.
(Tämä sama pätee myös jokaiseen kotitalouteen, mutta siellä sähkönsiirtolaskut perustuvat kulutettuun energiaan, mikä pitää sisällään myös loistehomaksut.)
Miksi loisteho sitten maksaa
Koska loisteho ei ole tuottavaa, miksi siitä sitten maksetaan? Juuri siksi, että se poukkoilee ja värähtelee sähkönsiirrossa ja kuormittaa sitä. Se lisää sähköverkon häviöitä ja aiheuttaa turhaa kuumentumista. Verkkoyhtiö tietenkin veloittaa siitä, mitä verkossa kulkee.
Keskimäärin yrityksissä tietenkin tykätään laskuttaa, mutta itse asiassa verkkoyhtiötkään eivät pidä loistehosta. Se syö turhaan kapasiteettia, aiheuttaa investointipaineita eikä ole sen vaatimiin resursseihin nähden mitenkään kannattavaa bisnestä. Ei, vaikka verkkoyhtiö laskuttaa aina kuukauden suurimman loistehon mukaan.
Loistehomaksun keskeinen tarkoitus onkin kannustaa yrityksiä hankkiutumaan siitä eroon.
Miten loistehosta pääsee eroon
Jos loistehosta maksaminen ei huvita, siitä pääsee todellakin helposti eroon. Vastaus on: Loistehon kompensointi.
Teknisiä menetelmiä tähän on muutamia, mutta yhteistä niille on se, että ne tuottavat loistehoa paikallisesti.
Yli 90 %:ssa kohteista Suomessa tämä toteutetaan estokelaparistolla. Se on käytännössä kaappi, johon on koottu tarpeellinen määrä kondensaattoreita. Loistehon tuotantoa ohjataan portaittain, jotta sitä saadaan aina oikea määrä tarpeeseen nähden.
(Jos haluat teknisemmän selostuksen, estokelaparisto tuottaa kapasitiivista loistehoa, jotta saadaan kohteen kuormien induktiivinen ja kondensaattorien kapasitiivinen loisteho tasapainoon ja siten loistehon siirto syöttävästä verkosta mahdollisimman pieneksi. Tässä on syytä huomioida myös se, että verkkoyhtiöt ovat alkaneet laskuttaa myös verkkoon syötettävästä loistehosta. Tehokas kompensointi hoitaa myös tämän pois päiväjärjestyksestä.)
Miksi ja paljonko säästät
Kun loistehon kompensointi mitoitetaan ja rakennetaan oikein, loistehoa ei tarvitse ottaa verkosta lainkaan. Automatiikka hoitaa sen, että kompensointi on toiminnassa vain silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.
Kun loistehoa ei siirretä verkossa, loistehomaksujen rivi häipyy kokonaan verkkoyhtiön laskusta. Kyse on siis puhtaasti säästöstä, joka on pysyvä. Tämä säästö voi olla jopa 20 %. Oikein mitoitettu loistehon kompensointi maksaa itsensä takaisin 2-5 vuodessa loistehomaksujen säästöjen avulla laskettuna.
Takaisinmaksuaikaan saattavat vaikuttaa myös muut loistehon kompensoinnin hyödyt ja niistä tulevat säästöt.
Kysy meiltä lisää
Jos loistehon konsepti ei avautunut tämän avulla, meiltä saa ilman muuta kysyä lisää. Ja jos loistehon kompensointi alkoi kiinnostaa, siinä olemme Suomen johtaja toimittaja, eli ratkaisemme myös teidän loisteho-ongelmat.